sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Yrittämisen yrittäminen

Tutkinnon perusteet -nivaska kertoo taas: ”...suositellaan suoritettavaksi toisena tai kolmantena opiskeluvuotena.” Tämäkin suuri kokonaisuus tuli meille liian aikaisin, muistaakseni heti ensimmäisellä tai toisella viikolla. Kurssi toteutettiin Nuori yrittäjyys/vuosi yrittäjänä -konseptilla, eli perustimme parissa viikossa periaatteessa lailliset yritykset käsittämättä mistään mitään.

Sivu NY-vuoden oppaasta
Kurssi meni pipariksi heti lähtökuopissaan, ja sinne melkolailla jäi. Pakkopullan rippeitä ja roippeita potkiskellen raahauduin kuitenkin maaliin saakka. Nyt kolmisen vuotta myöhemmin mietiskellessä on edelleen työn takana, mutta ehkä mahdollista, että löydän jotain opittua ja ehkä jotain hyödyllistäkin tämän kurssin annista. Jätän siis mieluummin NY-kuvion ja meidän version siitä selittämättä, ja mietin, mitä todellisuudessa jäi käteen kaiken kiukun jälkeen.

Olen ehkä hidas ymmärtämään kokonaisuuksia, ja suostuakseni ymmärtämään vaatisin heti alussa järjestelmällisen alustuksen ja ohjeistuksen. En meinaa kestää epämääräistä ja hajanaista tietoa, vaan tahtoisin tietää kerralla kaiken. Vasta sitten pääsen vauhtiin, kun ymmärrän mitä ollaan tekemässä, miten ja milloin. Jos pihasuunnittelun pointin ymmärsin näyttötyötä tehdessä, NY avautui vielä hitaammin, parhaiten vasta 2014 mietiskellessäni uuden luokkani yritystunneilla. Siinä on minulla oppimisen paikka, että voisi edes aloittaa vajailla ohjeilla ja suostua hyväksymään senkin mahdollisuuden, että aina ei täydellisiä ohjeita saa ja itse on pakko selvittää loput.

Kävin siis hoitovapailta kouluun palattuani 2014 syksyllä myös uuden ryhmäni kurssilla, sillä heillä oli aivan eri konsepti. Opettajana olikin yritysvalmentaja ja käytännön tekeminen oli tarkoitus toteuttaa koulun osuuskunta Versovan kautta. Kun koko muu luokka käsitteli esim. syysmarkkinoiden järjestämistä yrittäjyyden ja oman rahan käytön kautta, tuntui hullulta, etten minä olisi paikalla. Jos siis markkinoille osallistumisesta oli kerta mahdollisuus jotain ”palkkaa” saada, niin tottahan minäkin halusin tietää miten.

Suurin osa tehtävistä jäi opettajille
Opetusmetodit todella olivat erilaisia. Kyllä minä molemmilla kerroilla yritin, en vain tajunnut, en osannut, en oppinut. Uusilla tunneilla käyminen jäi muutamiin kertoihin. Kun minulla suoritusmerkintä jo oli, oli turhaa itsen kiusaamista istua odottamassa kertausta tai uutta oppia, jos opettaja samaan aikaan odottaa opiskelijoiden itse tekevän kaiken. Olen nyt kutenkin saanut kasattua muistiinpanoja, kirjallisuusvinkkejä ja nettilinkkejä, joihin voin paneutua sitten, kun oikeasti itseä kiinnostaa.

Sen minä opin, että on turha yrittää yrittää, jos ei ole selkeää visiota, liikeideaa. On turha yrittää, jos ei kiinnosta kunnolla. Jos on porukka, jota ei kiinnosta, ja jos porukka on iso, ei onnistu. Jos tuntuu ettei onnistu, on turha puskea eteenpäin ennen kuin on selvittänyt ja korjannut sen miksi ei onnistu. On oltava sisäinen motivaatio ja haettava lisäksi ulkoista. Paperitöiden voittamiseen tarvitaan paljon positiivista energiaa. Ja varsinkin niitä paperitöitä on turha tehdä ilman motivaatiota ja ymmärrystä.

Olin ensimmäisenä vuonna varmaankin niin jämähtänyt ajatukseen itsestäni puutarhatuotannon työläisenä, että yrittäjyys ylipäätään oli liian vierasta ja etäistä edes pohdittavaksi. Nyt taas toisen vuoden puolivälissä ja pari harjoittelujaksoa jo käyneenä huomaan koulun jakavan myymälätyöskentelyä nykyään tasaisemmin molemmille vuosille. Nykyisen muotoinen opintokaari olisi varmaan ajanut minutkin paremmin "sisään" tähän koulutukseen ja aiheuttanut vähemmän päänvaivaa.

Oppia ikä kaikki, sitä sanotaan.