Surulaitekokeilu

Edellisellä viikolla ennen harjoitteluni päättymistä ehdin vielä kokeilla sitä surulaitteen tekoa. Samassa tilauksessa oli kivasti kaksi surulaitetta, jotka olivat saman hintaiset, mutta aivan eri kukista, ja molempiin löytyi mallikansiostamme kuva, joita vastaavat asiakas toivoi saavansa. Hurraa, paljon työtä helpottavia määritelmiä!

Päätin tehdä vihreäpohjat yhtäaikaisesti molempiin töihin, jotta saisin niistä saman kokoiset ja voisin vertailla työni laatua ja mitä ikinä keksisinkään. Koulussa opin, että sieni tulisi peittää radiaalisesti ja dekoratiivisesti, eli ikäänkuin moniulotteisesti ja -kerroksisesti keskipistettä kohti. Kaupassa oli kuitenkin luovuttu siitä tyylistä jo kauan sitten sen hitauden ja epätaloudellisuuden vuoksi. Olin itsekin samaa mieltä ja pidin heidän yksinkertaisemmasta tyylistään.

Tein ensimmäisen pohjan vanhalla tavalla ja onnistuin upottamaan siihen melko hullun lailla materiaalia. Toista yritin sitten toisella tavalla ja kyllä, se kannatti. Aikaa, vaivaa ja materiaalia kului huimasti vähemmän, vaikka käytin toki kaikkia siltikin enemmän kuin kaupan väki. Tulos oli sama kuin toisessa, mutta ilmavampi. Sieni ei täyttynyt pelkistä vihreistä, vaan tilaa jäi kukille ja niiden varsille, ja sieni peittyi helpommin.

Vasemmalla vanhan opin mukainen, oikealla kaupan tyylistä vaikutteita ottanut surulaitepohja.

Tilausten kukat olivat  valkoiset ruusu, inkalilja ja harso sekä oriental-lilja ja persikka neilikka. Ajattelin ensimmäisen olevan helpompi, joten aloitin sen kukittamisella. Eihän se niin sitten ollutkaan. Kolmea eri muotoista kukkaa piti laskea ja suunnitella hintojen ja asettelun kannalta muutamaan otteeseen, jotta löytyi sopivat määrät. Ajattelin myös simppelimmän pohjan olevan hellempi liljoille ja valitsin tukkoisemman pohjan useampien kukkien työlle. Se oli toisaalta huono valinta tämän työn kannalta, mutta hyvä liljatyötä ajatellen. Johtopäätökseni oli entistä vahvemmin siis se, että pohjaa ei yksinkertaisesti kannata tehdä näin.

Surulaite #2. 4/2015

Lilja-nelilikkatyö olikin nopeaja suorastaan helpon tuntuinen. Sain neuvoa valkoisten kukkien määrissä ja persikoita käytin sitten lopun tarpeen mukaan. Siitä tuli kaikin puolin miellyttävämmän näköinen ja paremmin onnistunut. Tai ehkä alan olla vain kyllästynyt yltiödekoratiivisiin harsosörsöihin.

Surulaite #3. 4/2015

Muodosta meinasi tulla kolmiomainen, mutta sain mielestäni korjattua sen lopuksi ihan hyvin. Oli muuten myös ihanaa käyttää kärkivihreänä verililjapuuta (Cordyline), joka on tuonenkieloa (Aspidistra) paljon leveämpää ja tukevampaa. Nyt olen tehnyt kolme hyvin erilaista surulaitetta.

Kylläpä oli kiva ja opettavainen päivä.