Kukkasidonnan alkeita

Ensimmäinen vuosi oli painotettu yleisiin puutarhatöihin. Kursseina meillä oli Työskenely puutarha-alalla, Yrittäminen puutarha-alalla sekä yksi vailnnainen Somistus, tekstaus ja piirtäminen tai Viherrakentamisen kasvien käyttäminen pihasuunnittelussa. Kukkasidontaa meillä ei siis vielä ollut kuin työskentely puutarha-alalla -osion pakolliset muutama tunti.

Ensimmäisen vuoden kokemus ja taitovaatimukset olivat siis vähäiset: Leikkokukkien tunnistaminen ja käsittely, spiraaliin sidottu kimppu sekä sen pakkaaminen. Nämä asiat käytiin kuutena päivänä yhdessä ruukkukasvien hoidon kanssa, ja minä olin vielä sairaslomalla kaksi viimeistä päivää. Voinee siis sanoa, että tuntuma kolme vuotta myöhemmin toiselle kouluvuodelle lähtiessä oli hiukan heikolla pohjalla.

Kimppuja olen tykännyt tehdä koko ikäni ja äitini on aina kehunut niitä kauniisti asetelluiksi, mutta tekniikasta minulla ei ole ollut minkäänlaista käsitystä. Näin ollen spiraali oli aivan uusi asia, joka avarsi sommittelun mahdollisuuksia aivan valtavasti. Eli kimppuun tulee keskikukka, jota kaikki muut kiertävät, useimmiten vastapäivään. Siis kaikki varret vierekkäin samaan suuntaan, piiri pieni pyörii nätisti ja järjestyksessä, jolloin mikä tahansa kukka olisi vaihdettavissa, siirrettävissä, lisättävissä tai poistettavissa. Wau.

Päätin harjoittelussa lähteäkin nimenomaan tekniika painottamisesta, mahdollisimman eri värisillä kukilla, jotta spiraalin idea ja kukkien järjestys korostuisi. Erilaisia reunavihreitäkin sai kokeilla. Yllätyin kyllä kuinka paljon lehteä kimpun reunoille tarvi, jotta se näyttäisi tasaiselta tai millään tavalla hyvältä.

Pienen saadun teorian innoittamana tein tietty heti vanhemmillenikin niin monta kimppua kuin heidän pihansa kukista syyskesällä vielä sai aikaan. Ensimmäinen, eniten työstetty, onnistui mielestäni hyvin, toiset kaksi olivat sitten vähän kiirejämäväkerryksiä.

Teen useimmiten todella tiiviitä ja täysiä kimppuja. Myöhemmillä tunneilla piti opetella täyttämään kimppua muullakin kuin kukilla. Välivihreä ja ilmavuus olivat vaikeita ajatuksia, jotka eivät oikein onnistuneetkaan. En oikein uskaltanut myöskään lähteä kokeilemaan visuaalisesti esteettistä kimppua, kun taas toiset rakentelivat vähän päästä jo korkeita ja massiivisia viritelmiä. Taisin vähän jämähtää siihen tekniikkaosioon. Toisaalta kaikki teoria muodoista, väreistä ja muusta asettelusta oli säästetty vasta toiselle vuodelle, joten ajattelin asian antaa olla. En yleensä tykkää lähteä tekemään mitään ilman ohjeita, ellei ole pakko.

Ehdin siis kukkasidonnasta oppia tasan spiraalin ja ehkä kiinni sitomisen, pakkaamispäivät olin poissa. Tässä olikin itseasiassa kuvina kaikki ensimmäisenä vuonna tekemäni kimput. Toiselle vuodelle jäi siis paljon, paljon opittavaa. Ja kas, toisen vuoden alkaessa tulikin sidonnan kohdalla vastaan pikku yllätyksiä, joista avaudun varmaan myöhemmissä kirjoituksissani.