Pihasuunnittelu - Lyhyesti pitkästä aiheesta

Ensimmäinen jakso meni ja sen aikana olisi pitänyt päättää suuntaako opintojaan kukka- vai puutarhakauppaan. Valinta oli hankala, sillä enhän minä kauppaan halunnut, eivätkä ensimmäisistä valinnaisista kumpikaan houkutellut. Somistus, tekstaus ja piirtäminen ei kuulostanut kovinkaan paljon uutta tietoa tai osaamista antavalta kurssilta, Viherrakentamisen kasvien käyttäminen pihasuunnittelussa taas vaikutti päässäni aivan liialliselta vastuun ottamiselta toisten pihoista.
 

Oman unelmapihan haavekuvia. Tällaisista on ihan hyvä aloittaa, jotta pääsee jyvälle asiakkaan ajatuksista.

Jälkimmäiseen päädyin ja kurssi alkoi täyspäiväisenä heti syysloman jälkeen. Tuntuu vaikealta kertoa tästä aiheesta kovinkaan neutraalisti, objektiivisesti ja puolueettomasti, koska kurssi sotki monin tavoin sisäistä järjestystäni ja herätti raivokkaita tunteita. Voisi vaikka sanoa niin, että koko pihasuunnittelun järki avautui vasta noin puolen vuoden jälkeen, näyttötyötä tehdessä, kun kaikista pikku osista sai rauhassa, yksin, nivoa yhtenäisen kokonaisuuden.

Näyttötyön tein kaiken lisäksi venytetyllä aikataululla, koska 1) pää ei pysynyt kärryillä, ja 2) kroppa ei kyennyt koulussa notkumiseen, kun raskauspahoinvointi pakotti jäämään kotiin. Tai oikeastaan ei olisi ollut pakko aamuisin jäädä, eihän minulla aamupahoinvointia ollut. Kyllä välillä kouluun lähdin, mutta viimeistään kolmen tunnin jälkeen alkoi loppupäiväpahoinvointi ja kiire kotiin kun vielä jalat kantoivat ja silmät kestivät päivänvaloa. ”Sinulla on vierasesine sisälläsi, jota kehosi yrittää hylkiä”, selitti kouluterkka.”Jäitä hattuun, kyllä se ohi menee”, sanoivat lääkärit. Olin sitten melkein pari kuukautta itse myöntämälläni työkyvyttömyysvapaalla, satunnaisesti kunnon salliessa koulussa piipahdellen.

Noniin, hauskaa ja helppoa oli kuin, no, niin kuin nyt esimerkiksi migreeni, oksennustauti ja kylkiluun murtuma voivat yhtäaikaisesti kuviteltuna olla. Sitten aiheeseen.

Ryhmätyö, jonka tein lopulta itse jälkeenjääntini vuoksi.

Pihasuunnittelu oli laajaa ja monipuolista osaamista vaativa kokonaisuus, minkä vuoksi se olisi sopinut paremmin toiselle vuodelle. Sinne sitä Opetushallituksen laatimissa tutkinnon perusteissakin suositellaan. Kasvi- ja materiaalituntemusta, rakennusmääräyksiä, asiakaspalvelua ja tarpeiden kartoitusta, tiedon ja valmistajien hakua, työprosessien teoreettinen hallinta ja kirjallinen selitys, maaston mittaaminen ja mittakaavapiirtäminen, kasvi- ja materiaalitarpeen laskeminen, kustannusarvion tekeminen, luovien ratkaisujen kehitteleminen... Valtava määrä opittavaa, ymmärrettävää ja sovellettavaa.

Kurssi aloitettiin oman unelmapihan haaveilusta ja kevyestä suunnittelusta. Otin ehkä tehtävän liian vakavasti ja jumituin sen epärealistisuuteen. Havaitsin kuitenkin toistavani lähinnä lapsuuteni kotipihojen piirteitä ilman käsitystä todellisista haluistani. Tehtävän tarkoituksena olikin ollut laittaa miedät huomaamaan omia ajattelukaavojamme ja toisistamme hyvin poikkeavat unelmat. Jälkikäteen ajateltuna siinä kurssilla lopulta onnistuttiinkin, jopa minun kohdallani.

Keräsimme paljon kasvitietoa: valon ja veden tarve, maan happamuus, kylmän kesto, taimityypit, istutussyvyys- ja väli, kasvukorkeus, lehden ja kukinnan koko, aika ja kesto, väritys eri vuodenaikoina, kasvutapa, yleinen habitus, muodot ja pintatekstuuri, leviävyys, lisättävyys, hyvötyominaisuudet ja myrkyllisyys ja mitähän vielä. Kaikki kerättiin tehtävinä moodleen ja koko kurssille jakoon materiaalipankiksi. Lisäksi esim. kiveysten ladontamalleista taidettiin kerätä, ainakin itselle piirtää esimerkkejä.

Teimme useita harjoitustöitä: koulun kivikkoistutuksen kartoitus ja uudistus, Urkin Piilopirtille Pinsiöön kukkapenkin uudistus ja kulkuväylien selkeytys, koulun läheltä taloyhtiön yhteispihan uudistus sekä koulun B-rakennuksen edustalle uusi ilme. Näistä kivikon ja B:n edustan sai tehdä yksin. Nyt katseltuna nämä työt näyttävät selkeiltä ja ymmärrettäviltä, ja huomaan myös paljon korjattavia asioita. Tuntuu toisaalta hassulta, että niiden tekemiseen kului aivan järjettömän paljon aikaa ja vaivaa, mutta toisaalta tämä tunne kertoo minun oppineen. ”Jes!”, etten sanoisi.

Työselityksen sisältövaatimukset ja merkitys selkisivät näyttötyön yhteydessä, kun kirjoitin sitä omia vanhempiani ajatellen. Heidän pihaansa, siis minunkin vanhaa kotipihaanihan minä suunnittelin. Kyllä ajatukseni ja kunnolliset ohjeet oli saatava paperille mahdollisimman tarkasti, ettei mikään vain menisi pieleen. Muuten olisin itse vastuussa virheistä, mikäli he eivät käyttäisi toteutuksessa oikeita ammattilaisia.

Kustannusarvio oli kaikista hankalin osa. Sen todenmukaiseksi saaminen olisi mielestäni vaatinut varmoja materiaali-, valmistaja- ja toimittajavalintoja, puheluita maa-ainesten toimittajille (jotka eivät useinkaan kerro hintojaan netissä), mahdolliset työmiehet ja kuljetuskustannukset jne jne. Kaikkien epävarmojen materiaalimäärien ja kustannusten lyöminen ”varmaksi tiedoksi” asiakkaalle tuntui todella hankalalta. Mutta onpahan kokeiltu. Jos tätä tarvitsee vielä harrastaa, on työllä todennäköisesti joku realistinen tavoitekin, ja silloin voi selvittää kaiken tosissaan. Ehkä jopa saada palkaksi mehua ja keksiä.

Kurssin alussa kirjattuja odotuksia ja toiveita:

Jäsentynyt käsitys esitiedoistani ja taidoistani, jäsentynyt hahmotelma pihan järjestelmällisestä ja käytännöllisestä suunnitelmasta, kasvupaikoille sopivat valinnat, asiallinen ja kiinnostunut (sisäinen) motivaatio kaikkia projektityylejä kohtaan, ajatukset paperille.

Aika hyvin on siis tainnut mennä oppi perille. Kokemuksen perusteella vaatisin vielä itselleni myös parempaa maalajituntemusta ja kasvupaikan olosuhteiden tunnistamista, esim. rikkakasvustoa havainnoimalla. Pihasuunnittelua ei kokonaisuutena opi muuten kuin tekemällä. Paljolla työllä on päähän tullut paljon tietoa, ja, kiitos opettajan, myös paljon hyvää muistiinpanomateriaalia kansioon. Näillä eväillä olisi mahdollista paneutua aiheeseen myöhemminkin. Ja melkein kolmen vuoden tauon jälkeen saattaisi jopa kiinnostaakin.

Lopultakin valmiita töitä katsellessa tulee hyvä mieli. Kurssi ja sisäinen työstö hyvin suoritettu.