Surulaitekokeilu

Edellisellä viikolla ennen harjoitteluni päättymistä ehdin vielä kokeilla sitä surulaitteen tekoa. Samassa tilauksessa oli kivasti kaksi surulaitetta, jotka olivat saman hintaiset, mutta aivan eri kukista, ja molempiin löytyi mallikansiostamme kuva, joita vastaavat asiakas toivoi saavansa. Hurraa, paljon työtä helpottavia määritelmiä!

Päätin tehdä vihreäpohjat yhtäaikaisesti molempiin töihin, jotta saisin niistä saman kokoiset ja voisin vertailla työni laatua ja mitä ikinä keksisinkään. Koulussa opin, että sieni tulisi peittää radiaalisesti ja dekoratiivisesti, eli ikäänkuin moniulotteisesti ja -kerroksisesti keskipistettä kohti. Kaupassa oli kuitenkin luovuttu siitä tyylistä jo kauan sitten sen hitauden ja epätaloudellisuuden vuoksi. Olin itsekin samaa mieltä ja pidin heidän yksinkertaisemmasta tyylistään.

Tein ensimmäisen pohjan vanhalla tavalla ja onnistuin upottamaan siihen melko hullun lailla materiaalia. Toista yritin sitten toisella tavalla ja kyllä, se kannatti. Aikaa, vaivaa ja materiaalia kului huimasti vähemmän, vaikka käytin toki kaikkia siltikin enemmän kuin kaupan väki. Tulos oli sama kuin toisessa, mutta ilmavampi. Sieni ei täyttynyt pelkistä vihreistä, vaan tilaa jäi kukille ja niiden varsille, ja sieni peittyi helpommin.

Vasemmalla vanhan opin mukainen, oikealla kaupan tyylistä vaikutteita ottanut surulaitepohja.

Tilausten kukat olivat  valkoiset ruusu, inkalilja ja harso sekä oriental-lilja ja persikka neilikka. Ajattelin ensimmäisen olevan helpompi, joten aloitin sen kukittamisella. Eihän se niin sitten ollutkaan. Kolmea eri muotoista kukkaa piti laskea ja suunnitella hintojen ja asettelun kannalta muutamaan otteeseen, jotta löytyi sopivat määrät. Ajattelin myös simppelimmän pohjan olevan hellempi liljoille ja valitsin tukkoisemman pohjan useampien kukkien työlle. Se oli toisaalta huono valinta tämän työn kannalta, mutta hyvä liljatyötä ajatellen. Johtopäätökseni oli entistä vahvemmin siis se, että pohjaa ei yksinkertaisesti kannata tehdä näin.

Surulaite #2. 4/2015

Lilja-nelilikkatyö olikin nopeaja suorastaan helpon tuntuinen. Sain neuvoa valkoisten kukkien määrissä ja persikoita käytin sitten lopun tarpeen mukaan. Siitä tuli kaikin puolin miellyttävämmän näköinen ja paremmin onnistunut. Tai ehkä alan olla vain kyllästynyt yltiödekoratiivisiin harsosörsöihin.

Surulaite #3. 4/2015

Muodosta meinasi tulla kolmiomainen, mutta sain mielestäni korjattua sen lopuksi ihan hyvin. Oli muuten myös ihanaa käyttää kärkivihreänä verililjapuuta (Cordyline), joka on tuonenkieloa (Aspidistra) paljon leveämpää ja tukevampaa. Nyt olen tehnyt kolme hyvin erilaista surulaitetta.

Kylläpä oli kiva ja opettavainen päivä.

Kukka(kauppa)terapiaa

Hiihtoloman jälkeen vietinkin loput puuttuvista opinnoistani paljon kaivatussa työelämässä. Harjoittelupaikkani osoittautui ennakkoluuloista ja peloista huolimatta parhaaksi, mitä siihen elämäntilanteeseen saattoi toivoa. Sain tehdä ja opetella rauhassa omaan tahtiin, sain neuvoja pyytäen ja pyytämättä, sain monipuolisia töitä, vastuita ja kokemusta, sekä luottamusta. Sain roimasti itsevarmuutta ja -kunnioitusta. Harjoitteluaika oli, ja on vielä hetken aikaa, ihanaa ja tarpeellista.

Töitä aspan ja kukkasidonnan työssäoppimisjaksoilta Tampereen Kukka Kerttulissa. 3-4/2015

Kranssien pientä kevättuunaus

Ensimmäiset kimput: tiivis ja täynnä kukkaa, orkideat voisi kääntää, keväinen

Pieni rakkauskimppu, poikavauvaonnittelu, pääsiäinen/kevät

Lummelampi, äitienpäivä/vuosipäivä/normipäivä-lovetus

Eläkekimppu metsäihmiselle, pieni vappukimppu

Halpa näyttävä keväinen gerberasta, keltainen erikoisemmista materiaaleista, siskolleni onnittelukimppu, siskon kanssa suunniteltu oman ilon kimppu Muumit ja suuri tuhotulva -kirjan kansikuvan tyyliin

Yllätyssynttärikukat: violetti-kelta-puna-oranssia, näyttävää, sankari ja kaverit, sekä sievä seppele. Näihin tarvitsin kyllä apua, mutta onnistuin ja saaja kävi kiittelemässä jälkeenpäin.

Kaksi surukimppua

Pieniä sieviä pätkäkukka-asetelmia

Pääsiäispöytäasetelma. Kukat ehkä hieman liikaa ristin muodossa ja vinottain, muoto omaa silmää miellyttävä.

Vielä kun surulaitetta pääsen tekemään, niin kaikki kurssivaatimusten mukaiset osa-alueet on kokeiltu. Koulun osalta portfolio päättyy tähän. Kiitos ja kumarrus, tästä on hyvä jatkaa elämää.

Opinnäytetyö

Järjestimme koulussa hääsidontanäyttelyn helmikuussa 2015 kukkasidonnan valinnaiskurssin lähiopetusjakson päätteeksi. Useimmat, minä mukaan lukien, ottivat sen myös opinnäytetyönsä aiheeksi. Tuntui hullulta osoittaa kukkasidonnan osaamista ilman työelämän sidontakokemusta. Aiheen valinta oli kuitenkin pakko tehdä, sillä viettäisin loput koulutuksestani työssäoppimassa.

Oma hääteemani nousi Japanista ja kirsikankukista, josta lopulta kirsikat jäi puuttumaan, mutta vaaleanpunainen väri hallitsemaan. Ajatuksena oli tehdä jotain sievää, ikebanan tyylistä erikoista, japanimaista ja vaaleanpunaista. Olihan vaaleanpunainen melko ällötyypillinen valinta hääkukille, mutta pysyin siinä, sillä minulle se oli poikkeuksellinen ja sillä kertaa motivoiva.

Japanin sakura, keväiset ja romanttiset kirsikankukat.

Kukkaideat.

Kankaasta tehtyjä tsumami kanzashi -hiuskoristeita.

Sain siskoltani paljon vinkkejä japanilaistamiseen sekä tavaroita somistamiseen. Mieheni sisko taas toimi hääpukunsa kanssa jossain määrin tyylisuunnan näyttäjänä, ja päätyi valokuvassa näyttelyosastoni seinälle.

Pääelementeiksi valitsin vaaleanpunaisen tulppaanin ja cymbidiorkidean. Sidontatyökokonaisuuteeni kuului morsiuskimppu katkaistuin varsin, ikebanamaista tyyliä tavoitteleva asetelma, japanilaistyylinen hiuskoriste, "bambu"-tilakoriste, sekä vieraspöytiin ajatellut tulppaanikupit.

Työssä haasteellisinta oli suunnitella kaikki etukäteen. Yksityiselämän poikkeustilat häiritsivät näyttelyn valmistelupäiviä, kukat eivät vastanneet täysin tilattuja, ja asetelman muoto valikoitui vasta viimetipassa lukuisten suunnitelmien ja astiakokeilujen jälkeen. Valmista tuli joka tapauksessa.

Näyttelyosastoni.

Morsiuskimppu.

Tulppaanit olivat hankala materiaali. Katkaistuna kimpussa ne vaativat sumuttamista pysyäkseen kunnossa näyttelypäivään. Asetelmassa ne oli langoitettava, etteivät lähteneet kasvamaan ja kääntyilemään.

Kaikki vaaleanpunaiset materiaalini olivat eri sävyisiä, mutta yllättäen sointuivat kohtalaisesti yhteen.

Kimpussa tulppaanit olivat hieman liian nuppuisia, ja yleisilmeestä tuli terävämpimuotoinen kuin suunnittelin. Siskoni mielestä se muistutti mansikkakakkua.

Asetelmaa varten koitin hyötää oksia hiirenkorvien toivossa. Syreenit onnistuivat tekemään pienet lehdet. Värillinen sieni osoittautui hankalaksi ja vaahtosienimäiseksi, joka vetäytyi ja tiivistyi varsien tieltä erilailla kuin tavanomainen märkäsieni. Siihen jäi rumat, vartta suuremmat jäljet, jotka peitin tulppaanin lehdillä.

Asstelmani, joista pidin todella paljon.

Oma kanzashini oli sievä, mutta sopi asetteluvirheiden vuoksi ainoastaan näyttelyesineeksi. Kokeilin vasta valmiin työn hiuksiin ja totesin helminauhojen ja cymbidin olevan aivan väärässä kulmassa. Parempi onni ja osaaminen ensi kerralla.

Viimeisenä sidoin yksinkertaisen, bambumaisen tilakoristeen kanukan ja ruscuksen oksista. Se oli sopiva tilan täyttäjä ja teeman vahvistaja.










Työni onnistui mutkien kautta mainiosti, lopputulos oli mielestäni erittäin hieno ja opinnäyte kirjallisine osioineen opettavainen.


Lainakuvien lähteet:
http://rental-pupuru.com/blog/en/wp-content/uploads/2015/02/Himeji-Castle-japan-travel.jpg
http://www.digsdigs.com/22-amazing-valentine%E2%80%99s-day-centerpieces/
http://www.revistalaocaloca.com/2011/06/kanzashi-arte-floral-japones-en-tela/

Kukkakoruja

Yhden koulupäivän teemana oli kukkakorut. Olin löytänyt omista varastoistani pari hiuspantaa ja joustavan "timantti"rannekorun, joita halusin hyödyntää.

Kauniita kukkakoruja. 2/2015

Vihreät krysanteemit olivat sieviä, mutta erittäin huono valinta kyseisille pohjille, joihin niitä ei voinut liimata. Rannekorua tehdessä hajotin ainakin yhden kukan yrittäessäni pujotella sitä rautalangalla kiinni. Pantaan kului aika paljon rautalankaa, ja lopulta tarttumapintaa luotuani sain kuumaliimalla tuettua kukkia.

Lila nauhapintainen panta oli helppo pohja, johon sai kaiken kiinni liimalla. Irroitin pannan oman rusetin ja käytin sen uudelleen koristeena. Lilaan vieheeseen tein saman tyylisen rusetin heinästä. Eukalyptuksen lehdet olivat hankalia vieheessä, sillä en ajatellut ajoissa ja leikkasin ne ilman minkäänlaista vartta. Alemman lehden taisin kiinnittää lopulta liimalla vieheneulaa peittämään.

Oikein mukavaa näperrystä, joka vaati paljon sovellusta teknisten ratkaisujen löytämiseksi.

Väliaikakatsaus peruskimppuihin

Joulun työssäoppimisjaksolla sain harjoitella itsekseni kimppujen tekemistä asiakaspalvelun ja myymälän ylläpidon ohessa. Kaikki eivät olleet kuvaamisen, saati esittelyn arvoisia, joten listaan tähän vain erityisimmät ja edustavimmat.

Osanottokimppu kaupan tyyliin.

Hupsun muotoinen talvikimppu.

Tämän kiva työntekijä halusi laittaa myyntiin, ja se ostettiin!

Myös tämä meni myytiin ja kaupaksi!

 Huomautettakoon, että kaikki kirjoituksissa esiintyneet kannustukset ovat täysin itseäni varten. Koulun aikana epävarmuus ja ahdistus osaamisestani sekä vaatimusten täyttämisestä oli nostanut yleisen srtessitason korkealle. Se, että rauhassa kaupan perällä hinkaamani kimppu kelpasi asiakkaalle, oli tärkeä toivon välähdys sekä ammatillisesti että elämässä yleensä.

Koulussa vähän ennen opetuksen loppumista kokeiltu pyöreä pikkukimppu. Muoto alkoi rutinoitua. 2/2015

Surukimppu
Haudalle laskettava surukimppu vähillä materiaaleilla. Heinäletit ovat rakkauteni, joka teki tästä työstä mielekkään näköisen.

Ensimmäinen surukimppu, koulussa, taas ilman kunnon käsitystä aiheesta. Tykkäsin. 11/2014

Omia näperryksiä

Tein pitkin vuotta kotonakin erinäisiä kukkasidontatöitä huvin vuoksi ja harjoituksen kannalta.

Syksyinen pikkuasetelma omasta päästä päätyi isäni työpöydälle. 9/2014

Heinät, punokset ja syksyiset aronianlehdet tekivät iloiseksi. 9/2014

Kranssipohjan kokeilua. 1/2015

Pikkujouluviehe keräilyeristä. 12/2014

Mahtui mukaan yksi jouluistutuskin ystävälle ja vähän hänen lapsilleenkin. 12/2014

Morsiuskimppuja

# Puolipallo sienikahvaan
Morsiuskimppuja kokeilimme kurssilla joitakin. Ensimmäisenä puolipallo sienikahvaan. Tavoitteena oli dekoratiivinen, mutta kaikilla toteutus oli lähempänä muotosidontaa. Toinen periaatteistani oli käyttää valmiiksi lyhyitä kukkia. Ihastuin valkoisiin germineihin ja lähes mustiin calloihin. Olivathan ne erittäin haasteellisia, mutta niin ihania, että oli kokeiltava. Onpahan nyt kokeiltu ja hankaliksi todettu.

Onnistunut puolipallo, kauniit värit, ahdas. 11/2015

# Laskeutuva pisara sienikahvaan
Toinen morsiuskimppu oli pisaran muotoinen, laskeutuva, samoin sienikahvaan. Valitsin yksinkertaisimmiksi ja tyypillisimmiksi ajattelemani kukat, päävärin sen mukaan mikä oli pian pilaantumassa. Työ oli mukava, käytännöllisempi ja ilmavampi kuin edellinen.

Siisti muoto, sopivat värit. 11/2015

 

# Vapaavalintainen sienikahvaan
Joulukuun työharjoittelun ja lomien jälkeen teimme vielä yhden sienikimpun. Valitsin pisaramallin sekä yltiösievät ja "ylikasvaneet" tulppaanit. Ihastuin ensimmäistä kertaa vaaleanpunaiseen, helmiin ja rusetteihin. Uusien asioiden viehätys alkoi.

Tulppaanien käyttö oli haasteellista, sisälangoitus olisi tosielämässä pakollista. 1/2015

# Katkaistuin varsin
"Yleisön pyynnöstä" saimme opetella vielä katkaistuin varsin tehdyn kimpun sekä pidennetyn kahvan. Tykästyin näpräämiseen ja pomminvarmaksi mainostettuun rautalankatyöskentelyyn. Hempeilyteema jatkui.

Mielestäni täydellinen suoritus niillä taidoilla. 1/2015

Vaikken joulun työharjoittelussa saanutkaan sitoa asiakastöitä, sain opittua paljon sivusta seuraamalla. Kukkien valinta ja työn hahmottaminen työvaiheineen ei tuottanut enää ollenkaan sellaista tuskaa kuin aiemmin. Hyvä minä!

# Rosemelia
Suorastaan överinäpertämiseen asti päätynyt kurssimme sisälsi vielä, meidän toiveesta, ruusun terälehdistä kootun kimpun, "American size rose". Tekniikoita tutkittiin pari-kolme erilaista. Omani tein pahvipohjalle terälehtiä liimaamalla, ja halkaisijaksi tuli melkein 20 cm. Nuukailuni meni tässä vähän liian pitkälle kun käytin hieman liian vanhoja ruusuja, joten tulos oli melko lörppö.

2/2015

Sidontatöitä

#Surulaite
Aspan sidontaosion sisältöön kuului siis kimppu, asetelma ja surulaite. Tein koulun aikana yhden surulaitteen ohjeilla (!) 60v luonnonläheinen maatalon emäntä. Muille tuttu työ oli jälleen kerran minulle vierasta, enkä meinannut apua saada taaskaan tarpeeksi. Aikaa kului ensin tunti muiden työskentelyä vakoillessa, jotta sain vähän käsitystä mitä tällä kertaa haettiin.

Työhon kului pari tuntia ihan jo senkin takia, ettei rutiinia tai ymmärrystä ollut paljoa, mutta myös vaahteranlehtien keräämiseen ja ruusukkeiden tekemiseen. Lopputulos oli siinä tilanteessa ok.

Silloin kauniin, nyttemmin sekavan näköinen, hieman epämuodostunut "pisara". 10/2014

Puoli vuotta myöhemmin olen oppinut, miten vähemmällä kukka- ja lehtimäärällä pärjää mainiosti ja säästää paljon myös vaivaa. Olen oppinut ylipäätään valitsemaan materiaaleja mielestäni paremmin. Tämä tosin on edelleen ainoa koskaan tekemäni surulaite, mutta lukuisia olen sentään sittemmin nähnyt ja käsitellyt.

#Seppele
Kukkasidontatöiden tekemisen valinnaiskurssilla kokeilimme joitakin erilaisempia sidontatöitä, joita ei välttämättä kukkakaupassa edes annettaisi puutarhurien, vaan floristien tehtäväksi. Näistä yksi oli seppele.

Valitsin päällystykseen salalin ja kalansuomutekniikan hakasilla, kukitukseen kukkaryhmän märkäsieneen. Kukat olisi saanut valita vaikka tukusta, mutta periaatteeni käskivät tekemään niillä mitä on. Ja hienoja olikin: vihreitä flamingonkukkia, punaisia gladioluksia ja salalien kaljut rangat.

Vahvojen kontrastien seppele. 11/2014

Olin, ja olen edelleen, ylpeä tuloksesta. Opin, että sormustin olisi hyvä ajatus ensi kerralla, ja että salalien asettaminen järkevästi tai oikein oli ensi yrittämällä mahdotonta. Kukkaryhmä tulisi myös kääntää vähän ylemmäs, jotta se olisi edustavimmillaan kun sitä katsellaan haudalle asetettuna. Nauhat olisi ollut hienoa kokeilla. Sellaiset sain tekstata kerran myöhemmin, mutta työhön en ole itse kiinnittänyt.

Kouluasetelmat

Asetelmat olivat yksi murheenkryyni. Niiden, kuten oikeastaan kaikkien muidenkin sidontatöiden, ulkomuoto ja periaatteet olivat vieraita, ja pysyivät erittäin vieraina pitkän aikaa. Vaikka tekniikasta käytiinkin periaatteita, kuten sienen peitto ja hahmomuoto, tuntui mahdottomalta soveltaa itse ilman sisäistä mallia perusasetelmasta.

Ensimmäisenä teimme tilaustöinä kolme pitkää pöytäasetelmaa pareittain. Parini vaikutti myös melko epävarmalta työn suhteen, mutta onneksi kaikille sovittiin samat kukat, määrät ja ulkomitat. Lopulta vain asettelu jäi oman sovelluksen varaan.

Työstä tuli hitaasti valmis. Lopputulos näytti kolmesta erillisestä osasta kootulta: kukkapallo, reunavihreät ja murattisuikaleet. Ilmavuudesta ja muodon jatkumisesta ei vielä tuolloin ollut tietoakaan.

 Minun ja parini asetelma etuvasemmalla. Molmmille ilmeisen automaattisella tiiviillä tyylillä tehty. 9/2015

Pitkän sidontatauon jälkeen olimme käyneet läpi tyylisuuntia (dekoratiivinen, muotosidonta, formal-lineaarinen, transparentti, vegetatiivinen), asettelutapoja (radiaalinen, paralleelinen, vapaa-asettelu) ja tekniikoista kimppu ja sieni. Seuraavana tehtävänä saimme annetun tyylisuunnan, asettelutavan ja tekniikan, minä dekoratiivisen radiaalisen sieniasetelman. Kaikki muu oli vapaasti valittavissa.

Täysvapaus ei sopinut edelleenkään minun ymmärrykseeni, joten kinusin apua edes astian ja idean kanssa. Sain mustan ruukun ja teemaksi goottibileet. Teema oli teinivuosilta tuttu, ja ajatus alkoi muodostua. Piirsin hetken aikaa ja tutkin kukkavalikoimaa tovin jos toisenkin. Työstä syntyi lähestulkoon pelkistä kukista ja aspidistran lehdistä. Silloin olin erittäin tyytyväinen onnistumiseeni, vaikkakin työ oli vino, mutta jälkeenpäin ajateltuna ja enemmän nähneenä olisin voinut korvata paljon kukkia muilla vihreillä.

Vino ja kukkavoittoinen asetelma. Olisin kaivannut paljon neuvoja, ohjeita ja palautetta. 9/2015

Mikäli tälle työlle olisi arvottu jokin toinen tekniikka, olisi päivittäisten kukkasidontatöiden tekemisestä jäänyt asetelmakokemukseksi puoli kappaletta. Ykkösluokan kanssa tehtailimme jollain tunnilla useita pieniä pöytäasetelmia, mutta itse olin vain sen tuotantoketjun vihreidentökkimispisteessä.

Jollain viimeisistä lähiopetustunneista sai kokeilla asetelman tekemistä päivän lopussa. Tottahan se oli pakko kokeilla, ensimmäinen itse tehty perinteinen pöytäasetelma. Helmikuussa oli jo yhden kukkakauppaharjoittelun verran silmää sille, mitä pöytäasetelma tarkoitti, sitten kokeilin itse ja onnistuin mielestäni erittäin hyvin. Kehitys syksystä on selvästi nähtävissä. Hyvä minä!

Pikainen, hieman vänkyrä ja alimittainen, mutta erittäin tyydyttävä. Vihreiden ja erilaisten muotojen käyttö oli jo tutumpaa. 2/2015

Kimpun opettelua

Ensimmäinen sidontapäivä, tupsahdus leikkokukkien maailmaan. Mitenkäs niitä käsiteltiinkään? Kuinka spiraalin sai pysymään kädessä? Kuinka välivihreitä käytettiinkään? Miten kaikki ylipäätään asetellaan ja saadaan asettumaan? Keskikukka, kavereita ympärille, vihreitä, vai miten se nyt oli...

Kimppu 1: Silkkaa tekniikan muistelua ja käsituntuman hakua. Tulos oli kovin tiivis sumppu.

Kimppu 2: Uusi yritys, ajatus ilmavuudesta alkoi löytyä.

Olin aivan innoissani sidonnasta, enkä olisi halunnut tehdä mitään muuta. Anopillani sattui olemaan muutamia tynkäkukkia, joilla sain viikonlopun ratoksi harjoitella:

Kimppu 3: Noin kymmensenttiset ruusut ja oksaneilikat, sekä mahdottomasti erilaisia ulkovihreitä.

Kimppu 4: Ehkä seitsemänsenttinen, mutkainen gerbera, josta syntyi kuitenkin sievä kimppu.

 Tässä välissä ja tällä kimpunsidontamäärällä sain toteuttaa parin viikon varoitusajalla ystäväni morsiuskimpun ja sulhasen vieheen. Tein ne mielelläni, mutta epävarmana.

Morsiuskimppu hankalista materiaaleista. Hyvä suoritus, onnellinen morsian, komea pari. Viehe rutistui halailuissa. Lehti sen pohjalla olisi ollut hyvä tuki, vaikka vihreä ei kuulunut visioon.

Koulun sisäisenä tilaustyönä luokaltamme tilattiin kaksi samanlaista kimppua. Kokeilin tehdä toisen niistä luokkatoverin jälkijunassa häneltä matkien ja oppien.

Kimppu 5: Mielestäni jo melko asiallisen kimpun näköinen, toki tiivis ja matala.

Ja siinä olivatkin sitten peruskimppuharjoitukset päivittäisistä kukkasidontatöistä, saldona noin kolme kappaletta. Tein itsekseni "kotiläksynä" vielä joitain kimppuja ja ykkösluokkalaisten tunneilla jokusen, mutta niistä lisää seuraavissa posteissa.