Sidontatöitä

#Surulaite
Aspan sidontaosion sisältöön kuului siis kimppu, asetelma ja surulaite. Tein koulun aikana yhden surulaitteen ohjeilla (!) 60v luonnonläheinen maatalon emäntä. Muille tuttu työ oli jälleen kerran minulle vierasta, enkä meinannut apua saada taaskaan tarpeeksi. Aikaa kului ensin tunti muiden työskentelyä vakoillessa, jotta sain vähän käsitystä mitä tällä kertaa haettiin.

Työhon kului pari tuntia ihan jo senkin takia, ettei rutiinia tai ymmärrystä ollut paljoa, mutta myös vaahteranlehtien keräämiseen ja ruusukkeiden tekemiseen. Lopputulos oli siinä tilanteessa ok.

Silloin kauniin, nyttemmin sekavan näköinen, hieman epämuodostunut "pisara". 10/2014

Puoli vuotta myöhemmin olen oppinut, miten vähemmällä kukka- ja lehtimäärällä pärjää mainiosti ja säästää paljon myös vaivaa. Olen oppinut ylipäätään valitsemaan materiaaleja mielestäni paremmin. Tämä tosin on edelleen ainoa koskaan tekemäni surulaite, mutta lukuisia olen sentään sittemmin nähnyt ja käsitellyt.

#Seppele
Kukkasidontatöiden tekemisen valinnaiskurssilla kokeilimme joitakin erilaisempia sidontatöitä, joita ei välttämättä kukkakaupassa edes annettaisi puutarhurien, vaan floristien tehtäväksi. Näistä yksi oli seppele.

Valitsin päällystykseen salalin ja kalansuomutekniikan hakasilla, kukitukseen kukkaryhmän märkäsieneen. Kukat olisi saanut valita vaikka tukusta, mutta periaatteeni käskivät tekemään niillä mitä on. Ja hienoja olikin: vihreitä flamingonkukkia, punaisia gladioluksia ja salalien kaljut rangat.

Vahvojen kontrastien seppele. 11/2014

Olin, ja olen edelleen, ylpeä tuloksesta. Opin, että sormustin olisi hyvä ajatus ensi kerralla, ja että salalien asettaminen järkevästi tai oikein oli ensi yrittämällä mahdotonta. Kukkaryhmä tulisi myös kääntää vähän ylemmäs, jotta se olisi edustavimmillaan kun sitä katsellaan haudalle asetettuna. Nauhat olisi ollut hienoa kokeilla. Sellaiset sain tekstata kerran myöhemmin, mutta työhön en ole itse kiinnittänyt.