Opinnäytetyö

Järjestimme koulussa hääsidontanäyttelyn helmikuussa 2015 kukkasidonnan valinnaiskurssin lähiopetusjakson päätteeksi. Useimmat, minä mukaan lukien, ottivat sen myös opinnäytetyönsä aiheeksi. Tuntui hullulta osoittaa kukkasidonnan osaamista ilman työelämän sidontakokemusta. Aiheen valinta oli kuitenkin pakko tehdä, sillä viettäisin loput koulutuksestani työssäoppimassa.

Oma hääteemani nousi Japanista ja kirsikankukista, josta lopulta kirsikat jäi puuttumaan, mutta vaaleanpunainen väri hallitsemaan. Ajatuksena oli tehdä jotain sievää, ikebanan tyylistä erikoista, japanimaista ja vaaleanpunaista. Olihan vaaleanpunainen melko ällötyypillinen valinta hääkukille, mutta pysyin siinä, sillä minulle se oli poikkeuksellinen ja sillä kertaa motivoiva.

Japanin sakura, keväiset ja romanttiset kirsikankukat.

Kukkaideat.

Kankaasta tehtyjä tsumami kanzashi -hiuskoristeita.

Sain siskoltani paljon vinkkejä japanilaistamiseen sekä tavaroita somistamiseen. Mieheni sisko taas toimi hääpukunsa kanssa jossain määrin tyylisuunnan näyttäjänä, ja päätyi valokuvassa näyttelyosastoni seinälle.

Pääelementeiksi valitsin vaaleanpunaisen tulppaanin ja cymbidiorkidean. Sidontatyökokonaisuuteeni kuului morsiuskimppu katkaistuin varsin, ikebanamaista tyyliä tavoitteleva asetelma, japanilaistyylinen hiuskoriste, "bambu"-tilakoriste, sekä vieraspöytiin ajatellut tulppaanikupit.

Työssä haasteellisinta oli suunnitella kaikki etukäteen. Yksityiselämän poikkeustilat häiritsivät näyttelyn valmistelupäiviä, kukat eivät vastanneet täysin tilattuja, ja asetelman muoto valikoitui vasta viimetipassa lukuisten suunnitelmien ja astiakokeilujen jälkeen. Valmista tuli joka tapauksessa.

Näyttelyosastoni.

Morsiuskimppu.

Tulppaanit olivat hankala materiaali. Katkaistuna kimpussa ne vaativat sumuttamista pysyäkseen kunnossa näyttelypäivään. Asetelmassa ne oli langoitettava, etteivät lähteneet kasvamaan ja kääntyilemään.

Kaikki vaaleanpunaiset materiaalini olivat eri sävyisiä, mutta yllättäen sointuivat kohtalaisesti yhteen.

Kimpussa tulppaanit olivat hieman liian nuppuisia, ja yleisilmeestä tuli terävämpimuotoinen kuin suunnittelin. Siskoni mielestä se muistutti mansikkakakkua.

Asetelmaa varten koitin hyötää oksia hiirenkorvien toivossa. Syreenit onnistuivat tekemään pienet lehdet. Värillinen sieni osoittautui hankalaksi ja vaahtosienimäiseksi, joka vetäytyi ja tiivistyi varsien tieltä erilailla kuin tavanomainen märkäsieni. Siihen jäi rumat, vartta suuremmat jäljet, jotka peitin tulppaanin lehdillä.

Asstelmani, joista pidin todella paljon.

Oma kanzashini oli sievä, mutta sopi asetteluvirheiden vuoksi ainoastaan näyttelyesineeksi. Kokeilin vasta valmiin työn hiuksiin ja totesin helminauhojen ja cymbidin olevan aivan väärässä kulmassa. Parempi onni ja osaaminen ensi kerralla.

Viimeisenä sidoin yksinkertaisen, bambumaisen tilakoristeen kanukan ja ruscuksen oksista. Se oli sopiva tilan täyttäjä ja teeman vahvistaja.










Työni onnistui mutkien kautta mainiosti, lopputulos oli mielestäni erittäin hieno ja opinnäyte kirjallisine osioineen opettavainen.


Lainakuvien lähteet:
http://rental-pupuru.com/blog/en/wp-content/uploads/2015/02/Himeji-Castle-japan-travel.jpg
http://www.digsdigs.com/22-amazing-valentine%E2%80%99s-day-centerpieces/
http://www.revistalaocaloca.com/2011/06/kanzashi-arte-floral-japones-en-tela/